Terwaspeksi comes again!!
January 20, 2017
Bändi feat. Gaspard-Gustave
February 2, 2017

Hyvät speksikansalaiset.

Vuosi 2017 on lähtenyt hiljalleen käyntiin. Silti odotamme jo tulevaa kesä”lomaa”, joka tuntuu vielä niin kovin etäiseltä. Wappukin – tuo opiskelijoiden tiivis, yhteisen ajan jakso – on vielä aika kaukana. Sitä ennen on kuitenkin hieman lyhyemmän yhteisen hetken aika, kun kohtaamme speksinäyttämöllä.

Terwaspeksin aihe on julistettu. Traileri on katsottu, eikä hiirikään enää toimi jatkuvan toista-napin näpyttelyn jäljiltä. Vuoden odotus on loppumaisillaan. Odotusten täyttymyksen autuus jo kolkuttelee ovella. Vielä hetki on kestettävä, mutta juuri odottaminen tekee siitä niin paljon parempaa sitten, kun se lopulta tapahtuu.

Näin ainakin toivoisi, että tämänvuotinenkin terwaspeksielämys osoittautuu lopulta odottamisen arvoiseksi. Omalta osaltani odotusta on kestänyt kohta puolitoista vuotta. Vuoden 2016 Terwaspeksin tuotantoon oli niin paljon innokkaita näyttelijäehdokkaita, että en valitettavasti mahtunut mukaan hassuttelemaan ja hauskuuttamaan lavalla. Sitä edeltävän vuoden hienon speksikokemuksen jälkeen se oli aika suuri pettymys. Tästä pettymyksestä lähti ajatus osallistua Terwaspeksin käsikirjoitukseen tuottamiseen. Halusin olla mukana, jos en lavalla, niin sitten taustalla. Ehkä käsikirjoittajaksi olisi helpompi päästä.

Speksilavalle sopiva käsikirjoitusidea oli itse asiassa ollut mielessä jo vuoden 2015 keväänä, mutta käsikirjoitusehdotusten aikaraja osoittautui liian tiukaksi. En halunnut asettaa ehdolle vasemmalla kädellä tehtyä ideaa, jota ei oltu vielä hiottu. Kaikkihan tietävät, että vasenkätisyys on pahaenteistä, mistä tuleekin latinan kielen vasenta tarkoittava sana, sinister. Tarina hioutuikin mielessä vajaan vuoden ajan. Ilokseni ehdotukseni valittiin Terwaspeksin 2017 käsikirjoitukseksi.

Dekkarit, trillerit ja mysteerit ovat olleet pitkään suosikkiaihepiirejäni sekä kirjallisuudessa että elokuvissa. Jollakin tavalla ne kutkuttelevat aivoja, mikä tuottaa eräänlaista mielihyvää, ja saavat pohtimaan tapahtumia tarinan taustalla. Kaikkea sitä, mitä ei eksplisiittisesti tuoda lukijalle tai katsojalle ilmi, mutta mikä on pääteltävissä yhdistelemällä pieniä palasia kokonaisuudesta. Ideaalitapauksessa mysteerin ratkaisu on tietenkin mahdollista päätellä, joskin harvoin näin on. Lukijalle tai katsojalle harvoin tuodaan esille kaikkia niitä asioita, jotka ovat avainasemassa. Tähän syyllistyvät myös varsin viihdyttävät dekkarit, kuten Agatha Christien Hercule Poirotit. Toisaalta mysteerin on pysyttävä mysteerinä riittävän pitkään, eikä tarinan asetelmien ole suotavaa olla seillaiset, että syyllinen esim. murhamysteerissä voisi käytännössä olla kuka tahansa. Tasapaino on vaikea saavuttaa, mutta mikäs sen mukavampaa, kuin kyetä lukijana tai katsojana toteamaan itselleen tarinan ratkettua, että oli ollut päätelmissään oikeassa?

Speksinäytelmään vakavatunnelmainen jännäri ei ehkä kuitenkaan ole se kaikken optimaalisin. Speksiin kuuluu aina osana komedia, mitä aidossa dekkarissa ei sellaisenaan ole. Niitä ei ole tehty naurattamaan. Tämän vuoden teoksessa olen yritettänyt yhdistää dekkarien ja komedioiden maailmat sopivassa suhteessa, jotta se olisi kaikin puolin viihdyttävä ja ansaitsisi speksi-nimityksen. Inspiraationa ovat toimineet mm. sekä kotimaiset ja huumorilla höystetyt, kevyet dekkarit (kuten Reijo Mäen ”Vares” –teokset) että trillerimäisemmät ulkomaiset (kuten Agatha Christien ”Kymmenen pientä neekeripoikaa” ja Umberto Econ ”Ruusun nimi”) teokset, joista varsinkin kahta viimeistä voi lämpimästi suositella luettavaksi.

Menneen kesän ja syksyn aikana tarinamme on jonkin verran muuttunut alkuperäisestä, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan jokaisella muutoksella. Pienten epäkohtien korjauksia, repliikkien hiontaa, henkilöhahmojen persoonien tarkentumisia, mutta myös yksi kokonaan uudelleen kirjoitettu kohtaus ja yhden kohtauksen poistaminen. Aikaa on näyttämöllä vain rajatusti ja käsikirjoituksen hiominen sopivaan mittaansa onkin ollut se suurin työ. Sen pitää sisältää kaikki oleellinen ja vähän ylimääräistä, mutta vain vähän, jotta siitä ei tulisi puuduttavaa. Esityksen lähentyessä neljää tuntia, alkaa varmasti katsojiltakin unohtumaan se punainen lanka. Näiltä osin sainkin hyvin rakentavia kommentteja tämän vuoden ohjaajiltamme – Antilta ja Henriltä – syksyn aikana, mikä auttoi saamaan näytelmän lopulliseen muotoonsa.

Mikään yhden henkilön tuotoshan Terwaspeksi ei tietenkään ole. Tanssit, musiikki, vaatteet, valot, äänet ja lavasteet tuovat oman tärkeän osansa tunnelmaan ja lisäävät immersiota hienosti. Näytelmän harjoitteluun osallistuessa ja muiden harjoittelua seuratessa on ollut erittäin hyvä tunne sekä yksityoskohdista että kokonaisuudesta jokaisella osa-alueella. Kiitokset kaikille tuotannossa mukana oleville, jotka ovat vapaaehtoisesti ja ilman palkkaa (siis kaikki!) lähteneet toteuttamaan fantasiaani.

Tervetuloa siis seuraamaan Terwaspeksiä 2017!
Nähdään lavalla!

Oulussa 25.1.2017
Rauli Poikela, Terwaspeksi 2017 käsikirjoittaja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *