Bändi feat. Gaspard-Gustave
Terveiset käsikirjoittajalta!
January 25, 2017
Tervehdys lavastuksen & roudauksen puolelta!
February 9, 2017

Blogissa on nyt kuultu pehmeän puolen edustajien ylväitä kuiskailuja ja omien pierujen haisteluita jo pariin otteeseen. Ihan NICE TO KNOW juttuja, mutta NICE TO KNOW ei tuo viiden perheelle ruispaloja pöytään!! Saatikka mitään niiden ja ylähuulen välille!!
Nyt on aika raottaa ruosteisen, mutta kankean SPEKSIKONEISTON konepeltiä ja aivan SELKOSUOMELLA kuvailla hieman tunnelmia sieltä, missä männät tykyttää ja kiertokanki hyrrää!! Sieltä, missä taimi (ei se kasvi) EI ole makuasia!! Missä anahata nada on niin kontraindisoitu, että sen kanssa flirttailut palkitaan PAARIAN 1eimalla!!
Joku voisi luulla, että teatteriluonteisissa projekteissa bändin tehtävä on vain säestää näyttämöllä tapahtuvaa – piirtää ehkä jonkinmoista äänimaisemaa, tukea draamankaarta. Toimia mukavana, hajuttomana, nöyränä palvelijana näyttelijöiden, lavastajien, ääni- ja valoteknikoiden, puvustajien ja maskeeraajien aikaansaannokselle. Eikä siinä mitään. Se on ihan kivaa – se on ihan fine.
Samalla tavalla kuin on ihan fine istua bussissa ikkunapaikalla ja sun pysäkki tulee, mutta käytäväpaikkalainen ei ymmärrä sun VARSIN SELKEITÄ signaaleja (hanskat käteen, kännykkä taskuun, *krhm khrm*). Nappia ei voi painaa, sillä etupenkin mummo teki sen jo. Myös tämä on ihan fine, voit jäädä seuraavalla, tai milloin käytäväpaikkalainen nyt jääkään, voit jäädä silloin, mikäs siinä.
On ihan fine seistä hiljaa vierellä, kun kaveri puhuu itsellesi tuntemattoman kanssa kadulla. Oot vaan ihan hissukseen siinä, se on kohta ohi. Muista kysyä lopuksi, että “Heh, kukas tuo oli?”.
Näinhän nämä asiat menevät…? Eikös?
Mutta mitä jos.
Mitä jos sanoisit, että Hei, kaveri, mäpä jäisin tässä, että jos vaikka lähtisit siitä mun tieltä vetää?
Mitä jos esittelisit itsesi heti sille tuntemattomalle? Hei, olen Atte, speksin rumpali.
Mitä jos?

Annan pääni notkahtaa; se osuu ikkunaan kiinni. Ikkuna tuntuu viileältä – ei, kylmältä. Pisarat piirtävät valuessaan noin 20 asteen kulman normaaliin. Yritän tästä johtaa auton nopeuden; tajuan kuitenkin unohtaneeni huomioida Corioliksen. Pahus. Miten saatoin olla niin typerä. Mieleni palaa ensimmäiseen rakastajattareeni, kultasydämiseen prostituoituun Natashaan, ja elämäämme 30-luvun Prahassa. Me emme olleet toisillemme hyväksi, mutta rakastimme toisiamme, ja se riitti. Kafkaa saa kyllä hakemalla hakea vuoden 2017 Terwaspeksistä. Ehkä hyvä niin; Metamorfoosin syöpäläisen roolitus olisi varmasti kiusallista kaikille.
Alkaa tuntua, että Terwaspeksin miinukset voisivatkin jäädä plussien varjoon. Yksi pisara on isompi kuin muut. Se valuu vauhdilla ikkunaa alas, tanssien yhdestä pienemmästä pisarasta aina seuraavaan, seuraavaan, jokaisen imaisten ja samalla itse kasvaen. Olisimmeko me, Terwaspeksi, tuo pisara? Tuo määrätietoisin, voimallisin; tuo parhain?
Ajatus lämmittää mieltäni. Ikkuna ei tunnu enää niin kylmältä. Nähdään näytöksissä.

Atte, speksin rumpali.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *