Tuottajan pakinoita
23/01/2018
Ensikertalaisen silmin
04/02/2018

Hikeä, verta ja kyyneleitä. Näistä on Terwaspeksin lavasteet tehty. No oikeastihan ne on tehty ihan ruuveista, pulteista, puusta ja kaikesta muusta mitä voi vain kuvitella, mutta ainakin näitä kolmea ensimmäiseksi mainitsemaani asiaa on vuodatettu lavasteita tehdessä. No entäs sitten valot? Valohan on fotoneita, jotka kulkevat eri aallonpituuksilla 299792458 m/s. Erilaisia vipuja vääntelemällä saadaankin sitten lavalle kaiken sorttisia valoja, jotta yleisö pääsee nauttimaan speksistä.

 

Lavastus ja valot onkin se oma panostukseni vuoden 2018 Terwaspeksille. Molempia hommia olenkin jo tekemässä toista kertaa ja täytyy sanoa, mitä enemmän sitä tekee, sen taitavammaksi sitä tulee.

 

Lavasteiden teko alkoikin jo alkusyksystä. Ensimmäisellä kerralla me lavastajat tutustuimme toisiimme. Osa olikin jo edellisiltä vuosilta tuttuja ja osa täysin uusia tuttavuuksia, mutta eihän siinä ehditty kauaakaan porista, kun alettiinkin jo penkoa varastoa ja suunnittelemaan lavasteita. Tuumasta toimeen ja rakentamaan!

 

High-tech suunnitelma, joka saa insinööritkin kateellisiksi.

 

Lavasteiden rakentaminen on mukavaa vaihtelua opiskelijan arjessa. Nenä kirjassa kiinni pänttääminen vaihtui kerran viikossa käsillä puuhasteluun. Lavasteita suunniteltaessa ja rakentaessa pitää ottaa huomioon monta asiaa, esimerkiksi kuinka painava tästä tulee, onko tätä helppo roudata edestakaisin lavalla ja mahtuuko tämä kiertuebussiin. Suunnitelmat voivat mennä hyvinkin monesti uusiksi, kun huomataan, että eihän me tätä näin voida tehdä. Se turhautumisen määrä, kun monta tuntia käyttää jonkun rakentamiseen ja sen jälkeen huomaa, kuinka sen olisi saanut valmiiksi eri tavalla muutamassa minuutissa. Mutta sellaista se elämä on, ei sitä aina kannata helpoimman kautta mennä. Siinäpä sitten pikkuhiljaa rakentaessa huomaakin miten lavasteet alkavat valmistua. Kyllähän siinä hyvä fiilis tulee, kun näkee konkreettisesti oman työnsä tuloksen.

”Sahaappa itteäs käteen, niin pääsen harjoitteleen tikkaamista.” – C.Bazian kliinikko

 

Valot onkin sitten toinen juttu. Voihan sitä jo jonkunlaisia valoja alkaa suunnittelemaan käsikirjoituksen pohjalta, mutta kunnolla suunnittelemaan pääsee vasta läpimenoissa. Lavasteet, asusteet, maskeeraus, ihmisten sijainti lavalla sekä tila itsessään vaikuttavat paljolti siihen, minkälaisia valoja voi käyttää. Myös esityspaikkojen tekniikka pistää hanttiin monissa hulluimmissa ideoissa. Sen takia valosuunnitelma muotoutuu vasta lähempänä näytöksiä.

 

Valoilla pyritään lisäämään tunnelmaa. Tämän takia ohjaajilla on omat näkemyksensä siitä, minkälainen valaistus tulisi olla eri kohtauksissa ja tansseissa. Valaistuksen suhteen myös tanssijoilla on omat toiveensa. Siispä valmiit valot ovatkin monen ihmisen yhteistyön lopputulos. Kun esitykset alkavat, päästään näitä valoja käyttämään. Ja kun omstartteja tulee, pääsee niihin itsekin reagoimaan muuttamalla valoja tilanteeseen sopivaksi.

 

Tässä lyhyesti niistä kahdesta hommasta, joita speksissä teen. Speksissä on kaikilla paljon hommaa ja se kaikki huipentuu näytöksiin. Kaikkien speksiläisten yhteistyöllä saadaan jälleen hiilenpalasta puristettua ja hiottua täydellinen timantti!

 

Ville Ämmälä

Valovastaava, lavastaja ja vuoden 2017 valomies

Comments are closed.